Verne salaperäinen saari
Hem / Kultur, Media & Underhållning / Verne salaperäinen saari
Pencroff ei osaa toivoa enää mitään.
Kun Pencroffin mieleen iski jokin aate, hän ei saanut rauhaa itse eikä antanut muillekaan, ennenkuin se oli toteutettu. Ranta oli lahden pohjukassa noin viisitoista — kahdeksantoista metriä ylempänä merenpintaa. Harbert paranee. Rosvojen jälkiä.
11. päivän välisenä yönä se muuttui hirmumyrskyksi. Tulkaa.
Kaikki lähtivät hormeihin.
Matkalla kysäisi Pencroff ikäänkuin ohimennen, oliko Spilettillä tulitikkuja.
— Oli, mutta viskasin ne pois gondolissa.
Sama kysymys Nabille ja sama vastaus.
— Pahus!
Kaikki ottivat siihen osaa, yksin Gideon Spilettkin, josta Pencroff antoi sen arvostelun, että hän oli "varsin mukiinmenevä haaksirikkoinen".
Rasva paloiteltiin seitsemänkymmenenviiden sentin paksuisiin, noin viidensadan kilon painoisiin lohkareisiin ja sulatettiin suurissa saviastioissa rannalla. se vain ...
Hetken kuluttua he näkivät Topin olevan jonkin pienehkön eläimen kimpussa ja retuuttavan sitä hampaillaan korvasta. Finnish
Muisto ystäville. Hän ei edes huomannut vaaraa eikä väsymystä, kun jostain tärkeästä asiasta oli hankittava tieto. Jos siihen saisi puhkaistuksi ikkunareiän, syntyisi samalla ovikin, johon ei olisi vaikeata kiinnittää tikapuita.
Tuskin oli Cyrus Smith ilmaissut ajatuksensa ystävilleen, kun jo Pencroff ryhtyi kuokallaan hakkaamaan seinää.
Masto pystytettiin kajuuttain väliin. Merikilpikonnain herkullista lihaa ei myöskään puuttunut heidän pöydästään enempää kuin ostereitakaan. Pencroff pistäytyi takaisin luolaan ja tuli hetken kuluttua takaisin kädessään muutamia hehkuvia kekäleitä, joita hän nyt alkoi heilutella ilmassa päästellen kimakoita vihellyksiä.
Tuntui siltä kuin näitä merkkejä olisi odotettukin.
Soodan avulla saataisiin taas hylkeenrasvasta saippuaa ja glyseriiniä. Ainoastaan pohjoinen ja koillinen ranta oli kasvullisuutta vailla. Illan suussa he laskivat kulkeneensa noin parisataa kilometriä. Vastoin odotuksia aukko alkoi käydä yhä korkeammaksi, niin että vaeltajat pian mahtuivat kulkemaan aivan suorina. Pencroff kysäisi.
— Epäilemättä, koska se varmasti saa alkunsa vuoresta tulleista joista.
— Tuollapa onkin puro, joka laskee siihen, huudahti Harbert.
— Aivan oikein, insinööri myönsi, — ja koska puro vie siihen vettä, niin täytyy sillä olla laskupaikkakin, jota myöten liiat vedet pääsevät mereen.
Luultavasti laski siihen metsän suojassa muitakin jokia.
Onpa joistakuista tullut koviakin tupakkamiehiä.
— Eiköhän tuo vain lienekin ihminen, Pencroff välistä puheli Nabille. huudahti Pencroff riemuissaan. Nab! Katsokaa!
Hormien savuaukoista tuprusi ilmoille sakea savu.